Susan Cain - Hiljaiset: introverttien manifesti

Quiet: The Power of Introverts in a World That Can't Stop Talking. 2012.
388 s.
avainsanoja: asiakirja, introverttius, ekstroverttius, psykologia, tutkimuksiin perustuva tieto

Hiljaiset: introverttien manifesti. Kirja ihmisille, jotka eivät pidä meteliä itsestään. 

Susain Cain on kerännyt kokoon teoksen niille hiljaisille ihmisille, jotka ovat ujoja, harkitsevia, pohdiskelevia, älyllisiä, vaatimattomia ja varovaisia. Hän tukeutuu tekstissään lukuisiin psykologian ja neurotieteiden tutkimustuloksiin tuodessaan ilmi eroja introverttien ja ekstroverttien välillä ja pyrkii teoksellaan antamaan äänen myös niille, joita ei tässä äänekkäässä maailmassa kuunnella.

Ystävä oli bongannut kirjan jostain, ja kun olin kuunnellut hehkutusta teoksen loistavuudesta jonkin aikaa, oli pakko syöksyä kirjastoon hakemaan kirja omiin näppösiin. Ja hyvä että hain, sillä tämä on ehdottomasti vuosisadan kirja.

Kirja on suomennettu vuonna 2012 ja sen toinen painos on jo loppuunmyyty. Tämä antaa jo hieman osviittaa siitä, kuinka tärkeästä teoksesta on kyse. Toivottavasti painattavat lisää, sillä minä ainakin kaipaisin tätä teosta komeilemaan kirjahyllyyni. Susan Cain on nimittäin tarttunut erittäin tärkeään asiaan tuodessaan esiin myös meidät, jotka emme pahemmin huutele itsestämme, inhoamme small talkia (jota myös Suomessa harrastetaan) ja kaipaamme paljon omaa aikaa.

Nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan seurallista ja puheliasta ekstroverttia, joka saa vain lisäenergiaa ja -potkua ihmispaljoudesta ja sosiaalisuudesta. Hänen äänensä kuuluu ylitse muiden, kun hän tuo ilmi omia mielipiteitään ja ajatuksiaan ja pitää huolta siitä, että myös hänet huomioidaan. Hän ei kammoksu puheiden pitämistä, vaan kykenee vetämään ne sen kummempia stressaamatta, eikä häntä ahdista mennä juttusille vieraiden ihmisten kanssa tai istua parikymmenhenkiseen päivällispöytään.

Cainin teoksessa kuitenkin todetaan, että vähintään kolmannes, ellei puolet, ihmisistä on introverttejä. Introvertin stereotypiaan kuuluu antisosiaalisuus ja ihmisviha, ja he ovat automaattisesti yrmeitä erakkoja. Cain tuo loistavasti esiin sen, ettei introversio tarkoita sitä, ettei pidä ihmisistä tai etteikö voisi olla sosiaalinen. Introvertillä vain on omat mieltymyksensä ja toimintatapansa, eivätkä ne ole missään muotoa väärin vaan aivan yhtä oikeutettuja ja hyväksyttyjä kuin ekstroverttienkin tavat. Vaikka tämä yhteiskunta sosiaalisuutta suitsutteleekin.

Kirjan lukemisen myötä ymmärsin, kuinka introvertti oikein olenkaan. Se auttoi myös hyväksymään tiettyjä piirteitä itsestäni, joita yhteiskunta ei tunnu yleisesti ottaen arvostavan, ja näkemään ne rikkautena ja voimavarana. Introversio on tutkimusten mukaan geneettistä ja yksi ihmisen ominaisista luonteenpiirteistä, ja ihminen tekee vain itselleen hallaa yrittäessään olla jotain muuta kuin on.

Jos olet introvertti, lue tämä teos. Se avaa silmät ja rohkaisee mm. kertomalla, millaista etua introverttiudesta on työmarkkinoilla. Kuka nyt ei haluaisi työntekijää, joka ajattelee paljon ja harkitsee tekonsa tarkkaan? Aina ei kannata olla äkkipikainen riskinottaja.