Tietoja minusta

Oma valokuva
Todellisuuspakoisuus onnistuu loistavasti hyvien kirjojen sivuilla.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Katja Kettu - Kätilö

Julkaisuvuosi: 2011
Sivuja: 348
Avainsanoja: suomalaisuus, sota-aika, rakkaus, uskonto, rankat aiheet
Kirja minulle: tädiltä lainassa

Kätilö kertoo tarinan Lapin sodasta, jonka alussa suomalainen kätilö ja saksalainen SS-upseeri kohtaavat ja rakastuvat. Tapahtumat ehtivät kulkea lähes vuoden päivät, joiden aikana ehditään kokea monenlaisia synnytyksiä, katsoa useita surullisia ihmiskohtaloita ja nähdä, mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden vuoksi. Suomikaan ei ollut aivan viaton toisen maailmansodan temmellyksissä.


Automatka pääkaupunkiseudulta pohjoiseen kestää kymmenisen tuntia, ja täti tarjosi aamulla luettavaksi uutta Kätilöä. Tästä kirjasta olen kuullut ja lukenut paljon, koska hyvin moni kirjabloggaaja on tähän jo tutustunut. Lukemisen arvoinen kirja, kaikki ovat toitottaneet. Lähdin tutustumaan teokseen kuitenkin vähän nihkeästi, koska teemamaailma ei ole omaani, tapahtumat eivät vaikuttaneet mielestäni kauhean kiinnostavilta ja ennen kaikkea, kansi on ruma.

No, olihan tämä loppujen lopuksi ihan luettava teos. Suurimman hehkutuksen saa ehdottomasti Ketun käyttämä kieli: teoksen vuoropuhelut käydään Lapin murteella, mikä on elävää, leveää ja sanastoltaan hersyvää. Yleiskielellä kirjoitettuna tämä olisi ollut huomattavasti tylsempi kokemus.
- Saat pensalippuja.
- En mie tartte, met saame sakemannien pensat.
- Auta.
- En mie voi.
- Voit sie. Sie voit järkätä.
- Vaan en järkhää. Ei se ole ihimisen paikka.
- Kylä mie pärjään.
Muutenkin sanavalinnat ja ilmaisut ovat välillä todella rivoja ja rankkoja, mikä lisää tapahtumien kuvailun mielenkiintoa ja ainakin minulla kohensi lukumukavuutta huomattavasti. Kätilö käytti paikka paikoin todella voimakkaasti eri synonyymejä (suurimmalta osin hyvin puhekielisiä ja murteellisia) kuvaamaan jotain samaa asiaa, kuten esimerkiksi kuvaamaan huoramaista naista.

Supersuuri plussa tulee myös totta kai siitä, että kirjassa puhuttiin Saksasta ja mukana oli myös saksankielisiä ilmaisuja ja repliikkejä!

Tämä olisi varmasti hetkauttavaa luettavaa niille, jotka ovat kokeneet Lapin sodan, taikka niille, jotka pitävät Suomen osuutta Saksan hirmuteoissa mitättömänä. Voisi olla paljon pureskeltavaa, koska tarina perustuu tositapahtumiin: vankileireihin ja saksalaissotilaiden sotamorsiamiin.

Tapahtumia ei esitetä kronologisessa järjestyksessä, mikä sinänsä antaa lukijalle vähän lisäpurtavaa muttei toisaalta pidätä jännitystä yllä loppuun asti. Näkökulmia on kolme, kätilön, tämän rakkaan ja lisäksi Kuolleen Miehen vuonon mökissä elelleen vakoojamiehen kirjekokoelma tyttärelleen. Teoksen alussa tapahtumien kulku on epäselvää, mutta tarjoaa tyydytyksen tunteen, kun tarinassa päästään eteenpäin ja palasia alkaa tulla lisää. Kirja ei ainakaan tuota pettymystä loppuratkaisujen suhteen, vaan ne tuntuvat jopa jossain määrin realistisilta – paljon dramaattisempiinkin lopetuksiin kun olisi myös mahdollisuus.

Ketun Kätilö on rakkaustarina sodan keskellä, jossa on hyvin paljon erilaisia uhrauksia. Sinällään ymmärrän, miksi niin moni tästä kirjasta pitää, mutta toivon, että ehdin tälle vuodelle lukea vaikuttavampiakin suomalaisia romaaneja.

10 kommenttia :

Sanna / Luettua kirjoitti...

Minäkin luin tämän juuri ja olen aika saoilla linjoilla kanssasi. Ihan luettava ja vaikuttava kirja, mutta ei nouse ihan suosikkieni joukkoon.

Leijailen kirjoitti...

Sanna, mukava kuulla, etten ole ainoa, joka ei tähän suin päin ihastunut. Joskus näin!

Elma Ilona kirjoitti...

Minä säästän tätä kirjaa syksyyn, olen nimittäin menossa katsomaan Oulun kaupunginteatterin näytelmää ja haluan kokea sen ennen kuin luen kirjan... en siis ihan tarkkaan lukenut tätäkään postausta vielä.

Leijailen kirjoitti...

Elma Ilona, luinkin jostain, että Oulun kaupunginteatteri sai ostettua oikeudet näytelmän tekoon ja esittämiseen. Varmasti näkemisen arvoinen - täytyy tarkastaa, pääsisinkö itsekin tätä katsomaan, jos vielä muistan.

Liekkis kirjoitti...

Moikka ja kiitos blogistasi! Mitä olet mieltä siitä, että kätilöä nimitään maagiseksi realismiksi? Yhdytkö tähän vai oletko eri mieltä?

Arte kirjoitti...

Hei Liekkis!

Kätilökö maagista realismia, mitä ihmettä? Ts. en allekirjoita tuollaista väitettä.

Maagiselle realismille ovat ominaisia jonkinlaiset yliluonnolliset piirteet, vaikka ne onkin voitu ottaa normaaliksi osaksi yhteiskuntaa, ja niitä piirteitä Kätilössä ei mielestäni tule ollenkaan esiin. Oletan, että magiikalla viitataan tässä teoksessa itse kätilön hahmoon, tämän epämuodostumiin ja lapsenpäästötaitoihin, mutta mielestäni ne eivät ole ollenkaan riittäviä piirteitä ko. kirjallisuudenlajille. Lapsenpäästäjiä on vuosisatojen varrella nimitelty jonkin sortin noidiksi kansan parissa, ja ihmisen epämuodostumat aiheuttavat epäluuloja, mutta nämä ovat mielestäni historiallisesti realistisia piirteitä eivätkä suinkaan maagiikkaan liittyviä ajatuksia.

Olisipa jännä kuulla perusteluja sille, että Kätilö olisi maagista realismia! Osaatkohan vinkata mitään luettavaa?

Liekkis kirjoitti...

Siis tähän kommenttiin olen törmännyt useissa artikkeleissa, arvosteluissa jne. joissa Kätilöä on käsitelty. Myös Kettu itse on sanonut kirjoittavansa maagista realismia... Itse en oikein tiedä mitä ajattelisin, kyllä mun mielestä tässä voi ollakkin jotain maagisen realismin piirteitä.. Tietysti monet kohtaukset, joissa jtn "todellisuudesta poikkeavaa" tapahtuu, käydään Johanneksen fokalisoinnin kautta läpi.. Ja johanneshan oli aika pöpi suurimman osan ajasta, että voihan ne perustella sillä..? Varmasti myös kieli, joka on täynnä erikoisia, vanhakansaisia sanoja ja sanontoja luo tällaista maagista vaikutelmaa. Kirjoittelen tästä aiheesta kandia ja kiva kysellä mitä muut on mieltä ;)

Arte kirjoitti...

Jaa, no sepäs mielenkiintoista! Itse en ole asiasta kauheammin edes luettavaa etsinyt, niin ei ole tullut silmään. Sinulla on mielenkiintoinen kandin aihe!

Joo, kieli varmasti ainakin vaikuttaa tunnelmaan. Teoksen lukemisesta on jo pari vuotta aikaa niin ei ole kauheasti yksityiskohdat enää muistissa. Sen verran jostain luin kun googlasin, että Ketun kuvataan kirjoittavan maagista realismia, mutta itse ko. kirjallisuudenlajin rakastajana en kyllä näe ainakaan tämän teoksen lukeutuvan ko. genreen. En sitten muista teoksista osaa sanoa.

Liekkis kirjoitti...

Juu sillä mä ajattelinkin kysyä kun kattelin tuolta että tykkäät maagisesta realismista niin on pohjaa sitten kommenteille :) Kaikki kenen kanssa olen kysynyt niin on ollut samaa mieltä kun sinä, mutta yliopistolla mun kandin ohjaaja taas oli sitä mieltä että tästä löytyy maagista realismia joten katsotaan mitä saan aikaan :P Kiitos muuten kivasta blogista!

Arte kirjoitti...

Hmm, mielenkiintoista! Minä voisin halua lukea kandisi, jahka se valmistuu :p Ja oi, kiitos, mukava että pidät! Kiitos itsellesi kysymyksestäsi, sait minut taas aktivoitumaan täällä. (: